Tiedon ja saatavuuden helppous – uhka vai mahdollisuus
Hanna Arminen Helmikuu 2021
Vaikka tällä hetkellä ihmisten liikkumista ja tapaamista suositellaan vältettävät tai ainakin vähennettävän, tiedon saatavuus ja ihmisten saavutettavuus ovat kaikkien ulottuvilla.
Suomi kansainvälistyi 1970-luvulla ja vaurastui nopeasti ja se näkyi myös ravintola-alalla. Erikoisravintoloita, pubit, steakhouset ja pizzeriat, perustettiin ensin Helsinkiin ja vähitellen muualle. Seuramatkailu yleistyi Suomessa ja suomalaiset matkustivat mm. Etelä-Eurooppaan lomakohteisiin ja tutustuivat erilaisiin ruokakulttuureihin ja makuihin, joita myöhemmin alkoi löytymään erimaiden ruokakulttuureita tarjoavista ravintoloista Suomessa.
Vuonna 1995 Suomen liittyessä EU:n jäseneksi elintarvikkeiden tuonti vapautui ja ravintoloilla oli käytettävissä monipuolisemmin raaka-aineita ympäri maailmaa. Vuosien saatossa muutos on näkynyt myös kuluttajille ruokakauppojen tuotevalikoimine laajentumisena. Ihmiset matkustelevat enemmän ja tuovat tullessaan uusia makuja ja ideoita, joita kokeilevat ja ottavat osaksi omaa arkeaan. Tämä päivän ihmiselle maapallo on matkailun yleistymisen myötä tullut tavallaan pienemmäksi ja toisella puolella maapalloa olevat ruokaan ja juomaan liittyvät kokemukset ovat saavutettavampia. Aikaisemmin suomalaisilla saattoi olla omat kahvit ja leivät mukanaan matkustellessaan, mutta monet matkailijoista jättävät jo omat eväät ottamatta mukaan ja tutustuvat paikallisiin raaka-aineisiin ja kotona etsivät niitä omasta ruokakaupasta tai erikoisliikkeistä, joissa myydään esim. aasialaisia tai afrikkalaisia raaka-aineita. Nykypäivänä Suomestakin löytyy paljon ravintoloita, joiden ruokakulttuurit ovat ympäri maailmaa ja ihmiset valmistavat itse kotona eksoottisimpiakin ruokalajeja. Sushit ovat jo osa arkea.
Digitalisaatio on parin viime vuosikymmenen aikana edennyt suurin harppauksin ja internet on tuonut valtavan määrän tietoa kaikkien ulottuville. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sosiaalisen median kanavat ja erilaiset blogit ovat lisääntyneet ja niiden kautta tiedon ja myös taitojen saavutettavuus on helpottunut. Ennen tietoa saatiin kirjoista, joissa oli vain muutamia kuvia tai ei kuvia lainkaan, kuten esimerkiksi Kivilinna-Valkamon kirjassa Ruokalajien käsikirjassa. Yleisravintolat valmistivat ravintolaruoat 1970-luvulle saakka pitkälti Ruokalajien käsikirjan mukaan ja se oli myös oppikirjana alan oppilaitoksissa. YouTube-kanavat ja blogit kertovat visuaalisesti kuvin ja videoin esimerkiksi erilaisista ruoanvalmistustekniikoista ja kakkujen koristeluvinkkejä. Tämän päivän tutoriaalit ja online-kurssit tuovat tiedon aikaan ja paikkaa riippumatta kaikkien saataville eikä vain harvoille.
Onko tiedon saatavuuden helppous uhka vai mahdollisuus? Onko tiedon etsijällä tai Youtube-tutoriaalin katsojalla taito lähdekriittisyyteen? Onko kaikilla taitoja käyttää internetiä ja sosiaalista mediaa oppimiseen? Onko kaikki saatu tieto ”oikeaa”, kun tietoa on valtavasti tarjolla ja verkkoon voi ladata sisältöä kuka vaan ja minkälaista materiaalia haluaa?