Epätietellinen näkemys viinin terveysvaikutuksista (osa II)
Edellisessä kirjotuksessani ” Epätieteelinen näkemys viinin terveysvaikutuksista (osa 1) ehdin Hippokratekseen (400-300 eaa). Jatketaan hänestä eteenpäin.
Roomalainen Galenos (201 – 131 eaa) oli kotoisin Pergamonista. Galenoksen anatomia perustui eläinten leikkelyyn ja sen nojalla hän teki johtopäätöksiä myös ihmisten ruumiinrakenteesta. Viinillä keskeinen asema hänen lääketieteessä ja hän kehitti edelleen Hipporkrateen viinilääkitystä määrittelemällä ns. galeeniset lääkkeet, jossa eri alueiden ja eri ikäisillä viineillä oli omat käyttökohteet.
Pitkittyneeseen kuumeseen tuli nauttia kevyttä viiniä lämmitettynä, kun taas mahavaivoihin tukevampaa viiniä. Verenvuodon hoitoon tarvittiin karvasta punaviiniä. Viinehin lisättiin usein yrttejä, mausteita ja hunajaa ja niitä käytettiin sekä sisäisesti että ulkoisesti mm. hauteissa ja kylvyissä
Galenos oli lääketieteellisenä auktoriteettina läpi koko keskiajan.
Atheneus (n. 100 eaa) oli antiikin kreikkalainen reetori ja grammaatikko, joka oli kotoisin Egyptistä. Hän kirjoituksiaan ei pidetä kovin kummoisina, mutta hän piti viiniä hyödyllisenä lääkkeenä, johon voitiin sekoittaa lääkeaineita ja siten auttaa haavoittuneita. Runsas viininjuonti näytti hänen mielestä aikaansaavan ruumiin puhdistumisen ja mielen rentoutumisen.
Cato (n. 100 eaa) oli valtiomies, kirjailija ja reetori. Cato tunnetaan etenkin siitä, että hän korosti politiikassaan voimakkaasti perinteisiä roomalaisia arvoja ja ihannoi yksinkertaista maalaiselämää. Veltostuneena pitämäänsä kreikkalaista sivistystä hän vastusti tarmokkaasti. Cato tunnettiin myös kiihkeänä Karthagon vihollisena. Hän kirjoitti myös teoksen: Herramiesmaaviljelijän käsikirja. Cato kirjoitti viinin auttavan nesteen poistoon, ruoansulatukseen, ripuliin, matoihin ja noidan nuoleen.
Gaius Plinius Secundus (23 jaa. – syksy 79) oli roomalainen sotilas, kirjailija, oppinut ja luonnontutkija. Hänen merkittävin ja ainoa säilynyt teoksensa on Naturalis historia. Hän lähti tutkimaan Vesuviuksen purkausta mereltä käsin, ja oletti olevansa tarpeeksi kaukana tapahtumista, mutta ei osannut ottaa huomioon purkauksen aiheuttamia myrkkykaasuja, jotka levisivät myös merelle ja niihin Plinius sitten tukehtui. Plinius mainitse: ”Mikään ei vahvista ruumista niin kuin viini”. Hän suositteli viiniä sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Luostarit
Jo vanhimman luostariyhteiskunnan – benediktiililäisen - siunauspuheissa ylistettiin viiniä. Luostarien puutarhat tuottivat viinirypäleiden lisäksi omenoita ja muita viinejä tehtiin runsaasti: oli myrttiviiniä, kastanjaviiniä, viikunaviiniä jne.
Lähes jokaiselle vaivalla oli oma viininsä: pernaviiniä, keuhkoviiniä, munuaisviiniä yms. Luostarin lääkeviinit olivat ”kansanlääkkeitä” aina siihen saakka, kunnes viinin tilaus väkeväksi alkoholiksi alkoi noin 1100-luvulla.
Luostarin kiitos viinille
Ave color vini clari, ave sapor sine pari
Tu nos inebriari digneris potential
Felix venter quem intrabis, felix lingua quem rigabis
Felix os quod tu lavabis et beata labia
Terve sinä viinin kirkas väri, terve sinä verraton maku.
Katso meidät arvollisiksi juopumaan voimistasi.
Onnellinen se vatsa johon valut, onnellinen se kieli, jonka kostutat
Onnellinen se suu, jonka huuhdot ja siunatut sen huulet.
Keskiaika
Kirkkoisä Augustinius (354-430 jaa) on ehkä läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä. Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän esitti myös aatoksen: ”si enim fallor, sum" ("jos erehdyn, niin olen"), josta Descartes myöhemmin kehitti sitten omansa "cogito ergo sum" ("ajattelen, siis olen"). Augustiniuksen tiedetään sanoneen: ”Viini vahvistaa mahaa, palauttaa voimia sekä parantaa ruumiin ja sielut haavat”.
Avicenna (980-1036) tai lyhyesti Ibn Sina oli persialainen lääkäri ja tiedemies. Monet pitävät Avicennaa nykyaikaisen lääketieteen isänä. Hänen pääteoksellaan Al-Shifa (Sielun tervehtymisen kirja) oli suuri vaikutus myös keskiajan länsimaisiin filosofeihin, kuten Tuomas Akvinolaiseen. Avicennan kerrotaan osanneen Koraanin ulkoa jo kymmenvuotiaana. Tunnetuin teoksista on 14-osainen Lääketieteen kaanon, joka oli lääketieteen keskeisin teos Länsi-Euroopassa 700 vuoden ajan.
Vaikka Koraani kieltää viinin juomisen Avicenna suositteli humalaa kaksi kertaa kuukaudessa. ”Viini parantaa ruoansulatusta, poistaa limaa, karkottaa melankoliaa, parantaa mielialaa ja poistaa kosteutta lihaksista, jänteistä ja nivelistä”
Roger Bacon (1214-1294) oli englantilainen fransiskaanifilosofi ja tiedemies. Häntä tunnetaan tieteellisen metodien puolestapuhujana. Hän toimi mm. Oxfordin professorina ennen munkiksi ryhtymistään. Hänen nimiinsä usein laitetaan silmälasien keksiminen.
Teoksessaan ”De retardatione accidentum senectutis” hän kirjoittaa:”Viini oikein sekoitettuna ja oikeaan aikaan vahvistaa kehon luonnollista lämpöä ja levittää sitä koko elimistöön ja puhdistaa nesteitä hien ja virtsan kautta”. Etenkin valkoviinit kantautuvat nopeasti eri puolille ruumista ja levittävät ravitsevia nesteitä.
Uusi aika
Italiainen Gabriele de Zerbi (1445-1505) oli veronalainen professori Bolognan ja Padovan yliopistoissa. Hän julkaisi ensimmäisen geriatriaa käsittelevän painetun tutkimuksen "Gerontocomia: Ikääntyneiden hoidosta", joka oli käytännön opas. Teoksessaan hän toteaa: ”Heikentyneen ruumiin elvyttämisessä on viini kaikista ruoka-aineista nopein ja välittömin – muut eivät ole yhtä tehokkaita”.
Paracelcius – eli para celcus, parempi kuin Celcus, joka oli roomalainen parantaja. Oikealta nimeltään Thephrastus von Hohenheim (1493-1541) painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia. Esimerkiksi kihdin suhteen hän päätteli, että jokin potilaan nauttiman ruuan ja juoman mukana tullut aiheutti kemialliset saostumat potilaan kihtikyhmyissä. Kihdin oireiden aiheuttajaksi Paracelsus totesi "ulostesuolan" ja kalsinoituneen nivelnesteen. Hän huomautti munuais-, hammas- ja sappikivien syntyvän samalla periaatteella kuten myös viinin säilytyksessä syntyvä viinikivisaostuma.
Paracelcius löysi ”tataariset taudit”, joita hoiti Burgundin punaviinillä ja kevyellä ruokavaliolle. Mm. Erasmus Rotterdamilainen on hänen potilaansa.
Thomas Cogan (1545-1607) toimi mm. Oxfordin yliopiston Oriel gollegen opettajana. Kirjasssaan The Haven of Health hän kirjoittaa: ”Iäkkäille viini on kuin sokeri lapsille, vanhukset ovat kylmiä ja viini lämmittää; he ovat raskaita, täynnä melankoliaa ja viini tekee heidät iloisiksi, he nukkuvat huonosti ja viini parantaa heidän untaan; he ovat taipuvaisia suolten tukkoisuuteen ja viini avaa niitä”. (Huom! Vuonna 1967 Funk & Prescott ja Leake & Silverman laajoissa tutkimuksisaan totesivat viinin lisäävän vanhuspotilaiden tyytyväisyyttä ja ystävällisyyttä sekä vähentävän lääkityksen tarvetta)
Suomalaisia suosituksia
Suomalainen Simon Kexlerius suositteli vuonna 1661 Turun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan vahvoja lämmitettyjä viinejä suojautumiseksi kylmältä ja kihdiltä sekä päänsäryltä välttämiseksi. Lämmitetty viiniä suositteli myös T. Berland 1966 alkavan flunssan hoitoon ja kuumeen alentamiseen
Muita 1800-luvun suosituksia
Eri lähdeteoksissa on runsaasti mainintoja viinien soveltuvuudesta eri tautitiloihin mm. ripuliin tuli juoda nuoria, tanniinisia viinejä, kuumeeseen ja anemiaan sopii portviini, anoreksiaan toimivat Bordeauxin ja Burgundin viinit ja oksenteluun ja katarriin samppanja.
Darmstadin sairaalan 1800-luvun kirjanpito kertoo, että kuukaudessa kului yli 1.500 pulloa viiniä. Se oli keskimäärin 2 pulloa/potilas/päivä.
Beethovenin viimeiset sanat: ”Vanhinko, ettei viini tullut ajoissa”. Hän odotti Rüdersheimin viineistä parannusta kuolinvuoteellaan vuonna 1827.