1960-luku
Järjestö rantautuu Suomeen 1960-luvulla
La Confrérie de la Chaîne des Rôtisseurs -järjestö kiinnosti 1960-luvulla monissa maissa. Pohjoismaissa sekä tanskalaiset että ruotsalaiset olivat kuitenkin suomalaisia edellä. Ruotsin kansallinen järjestö perustettiin jo 3.–6.9.1959 (Wallman Larsson C. 2009, henkilökohtainen tiedonanto). Ruotsin paistinkääntäjät olivat apuna myös Suomen osaston perustamisessa, kun 1960-luvun alkupuolelta Ruotsin kansallisen osaston kansleri, siviili-insinööri Sven A. Hansson vieraili yhdessä Chaîne des Rôtisseurs -järjestön suurkanslerin Jean Valbyn kanssa Suomessa edistäen Suomen liittymistä Paistinkääntäjien veljeskuntaan. (Sointu 2008)
Suomeen saatiinkin ensimmäinen jäsen jo 1963, jolloin Jorma Soiro installoitiin Kööpenhaminan kapitulissa arvlle Maître Rôtisseur. Hänen jäsenanomuksensa lähetettiin ensiksi hyväksyttäväksi Pariisiin, jonka jälkeen Soiro sai kutsun osallistua tanskalaisten kapituliin. (Salo 1964). Järjestön perustamiseen Suomeen vaikuttivat ennen kaikkea kolme henkilöä Jorma Soiro, Onni Salo sekä Armas J. Pulla. Näiden kolmen herran taustaa on Tapio Sointu selvittänyt tarkemmin.
Soiron jälkeen seitsemän seuraavaa Suomen jäsentä installoitiin Malmön kapitulissa syyskussa 1963. Tuo kapituli vaikutti merkittävästi järjestön lopulliseen vakiintumiseen Suomessa. (Sointu 2009)
La Confrérie de la Chaîne des Rôtisseurs -paistinkääntäjien ensimmäinen Suomen kansainvälinen Chapitre pidettiin Helsingissä 6.–7.9.1964 ja se keräsi noin viisikymmentä osallistujaa. Helsingin kapitulilla tarjottiin kolme eri ateriaa, jotka esittelivät suomalaista gastronomiaa a edustavasti ja verraten monipuolisesti. Suomalainen ruoka havaittiin ja tunnustettiin kapitulin myötä myös kansainvälisesti ”salonkikelpoiseksi”. Nyt Suomi oli mukana merkittävän kansainvälisen järjestön työssä. Ulkomainen osanotto tässä ensimmäisessä Suomen juhlakapitulissa oli huomattavan suuri. Jo tuolloin saattoi arvata Chaîne des Rôtisseurs -järjestötoiminnan muodostuvan meillä vilkkaaksi (Salo 1964; Velanko 1964). Tapio Sointu on kuvannut Suomen ensimmäistä kapitulia yksityiskohtaisesti historiateoksessaan. Seuraava kapituli järjestettiin Turussa jo seuraavana vuonna, ja onnistunut kapituli nosti jälleen suomalaisen gastronimian arvostusta, kuten Sointu kertoo. Järjestyksessään kolmas kapituli pidettiin Lapissa ja jälleen kokonaisuus onnistui upeasti.
Näiden kolmen kapitulin myötä järjestö sai entistä enemmän osaavia ammatti- ja harrastelijajäseniä. Kolme pidettyä kapitulia antoivat uutta virikettä Suomen voutikunnan päättäjille ja sen myötä myös kipinän alueellisten voutikuntien muodostamiseen. Nyt, kun oli päästy maailman suurimman ja arvostetuimman gastronomiajärjestön toimintaan mukaan, oli aika löytää ne henkilöt ja voutineuvostojen jäsenet, jotka veisivät aatetta edelleen ja vaalisivat paistinkääntäjien tavoitteita (Salo 1966b).
60-luvulla järjesttiin vielä kaksi muuta kapitulia, Finblandia-autolautalla pidettiin kapituli vuonna 1967 ja seuraavana vuonna oli Tampereen vuoro järjestää kansainvälinen kapituli, kuten Tapio Sointu kirjassaan kertoo.
